Työryhmä 1, abstraktit

Abstraktit

Maaseutukuvaston ongelmallinen todellisuus

FT Hannu Linkola, Geotieteiden ja maantieteen laitos, Helsingin yliopisto / Maisemantutkmus, Turun yliopisto (hannu.linkola[at]helsinki.fi) & FT Antti Vallius, Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto (antti.s.vallius[at]jyu.fi)

Esitelmässä tarkastellaan suomalaiseen maaseutukuvastoon sisältyviä tunneluokituksia ja niiden vaikutuksia sekä käyttöä maisemaan liittyvissä suojelu- ja tuotantokäytännöissä. Pohdimme, millaisia visuaalisia keinoja suomalainen maisemahallinto on käyttänyt perustellessaan maisemien ja kulttuuriympäristöjen suojelemista sekä vakiinnuttaessaan maisemiin liittyviä arvovalintojaan. Tarkastelemme myös suojelukuvaston ja maaseutumaiseman ”ulkoisen todellisuuden” välistä suhdetta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin erilaiset maisemanäkemykset ja poliittiset tavoitteet tulevat näkyviksi maaseutua esittelevissä kuvastoissa, ja miten nämä kuvastot suhteutuvat laajemman suomalaisen maisemakuvaston trendeihin.

Tutkimuksen aineisto koostuu 2010-luvulla toteutetun valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnin yhteydessä tuotetusta kuva-aineistosta sekä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) esitteissä käytetystä kuva-aineistosta. Lisäksi tarkastelemme maisema-alueinventoinnin yhteydessä annettuja lausuntoja ja kannanottoja, joiden kautta jäljitämme maaseudun maisemaan ja maisemasuojelun hyväksyttävyyteen vaikuttavia diskursseja. Tavoitteenamme on määritellä kannanottojen ja kuvastojen perusteella erilaisia maiseman esittämisen ja kehystämisen tyyppejä, joita vertaamme suomalaisessa maisemakuvastossa laajemmin vaikuttaneisiin, pastoraalin, romantiikan (pittoreskin) ja realismin perinteistä kumpuaviin tunneluokituksiin. Lopuksi pohdimme, missä määrin kuvastot vastaavat nykyistä maaseutumaisemaa ja ottavat huomioon sen moninaisuuden. Kysymme myös, millä tavoin kuvastot voisivat tulevaisuudessa olla kommunikatiivinen osa maiseman- ja kulttuuriympäristönsuojelun käytäntöjä.

Asiasanat: maisema, maisemansuojelu, maisemahallinto, maaseutu, kuvasto

 

Affektiiviset maisemat

FT Jenni Rinne, Kansatiede, Helsingin yliopisto (jenni.r.rinne[at]helsinki.fi)

Esitelmässä analysoidaan virolaisen kansanuskon perinteistä ammentavan (Maausk) ryhmän elettyyn maisemaan liittyviä affektiivisia kokemuksia. Väitöstutkimukseni aineiston keräystä varten vuosina 2011–2016 istuin paljon autossa maauskon harjoittajien kanssa matkalla johonkin tapahtumaan tai paikkaan. Matkat olivat täynnä maisemaan liittyviä kuvauksia, mutta myös pysähdyksiä paikoissa, joista minun haluttiin tietävän enemmän. Matkatessamme, maisemaa ei pelkästään esitetty puheen ja kertomusten kautta, vaan ne olivat myös kehollisia siinä hetkessä elettyjä tunnekokemuksia, jotka määrittelen tässä kontekstissa affektiivisiksi.

Sosiaalipsykologi Margareth Wetherellin (2012) mukaan, tunteet ja affektiiviset kokemukset ohjaavat tulkintaamme maailmasta, ja ovat osana kulttuuristen merkitysten kehittymistä. Hän näkee affektiivisten kokemusten lähtökohdat monimutkaisena prosessina, jossa vaikuttaa yhteiskunnalliset käytännöt, hegemoniset diskurssit, kulttuuriset tekijät, henkilökohtainen historia ja psykologiset, sekä somaattiset toiminnot. (Wetherell 2012:4.) Tunnekokemukset voidaankin ymmärtää Wetherelliä soveltaen kehon ja mielen yhteisprossina, joka on viritetty ympäristön ja kulttuurin vaikutuksesta. Wetherellin määritelmä affektista avaa, tämän esitelmän kontekstissa, mahdollisuuden ymmärtää keholliset eletyt tunnekokemukset yhteydessä ympäröiviin kulttuurisesti rakentuneisiin diskursseihin ja käsityksiin maisemasta. Toisaalta Wetherellin määritelmä auttaa ymmärtämään, miten tunteet ja tunnekokemukset ohjaavat tulkintaamme ja samalla rakentavat käsitystä maisemasta.

Asiasanat: maisema, affekti, kehollisuus, kokemus, kulttuurisuus

 

Digitaalisen maisemakuvaston tutkimusmenetelmät?

FM Hilja Roivainen, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Turun yliopisto (hmeroi[at]utu.fi)

Maisemakuva kommunikoi yksilöllisiä tunteita usein maalaustaiteesta tunnettujen maisematyyppien kautta. Länsimaisessa kuvakulttuurissa toistuvia maisematyyppejä ja -topoksia ovat esimerkiksi Arkadian puutarha/metsäaukio; ylevä tai pittoreski ”koskematon” taivas, meri ja maa; pastoraalin niitty/maaseutu sekä paratiisin vehmas kasvillisuus. Nykymaalaustaiteessa edellisiä maisematyyppejä esitetään mm. kyseenalaistavaan sävyyn dystooppis-utooppisina tunnehybrideinä, jotka kommentoivat usein moniulotteista maailmasuhdetta yksilöllisen tunnemaailman kautta (esim. pohjoismaissa Petri Ala-Maunus, Anna Tuori, Astrid Nondal ja John Kørner). Myös populaari maisemakuvasto (Häyrynen 2005:60), kuten Internetin kuvavirta (ks. mm. Saresma & Jäntti 2014), tuotemainokset tai mm. ympäristöarvoja vaalivien työryhmien valokuvahankkeet (esim. Suomi 100 Minun maisemani, http://suomalainenmaisema.fi/, 2017), pohjautuu usein maalaustaiteen historiasta kumpuavien maisematyyppien moduksiin ja topoksiin.

Modusten, eli kuva-aiheen tunnelmia luovien perussävyjen, tutkimuksen kautta voidaan purkaa auki niin maisemamaalausten kuin -valokuvien ikonografisia aiheita, teemoja ja tunneluokituksia (Kuusamo 1996: 60, 218, 220; Poussin 1989: 135–137). Esimerkiksi yksi pittoreskin kuvatyypin utooppinen värimodus on auringon sävyttämä taivas, joka toistuu Claude Lorrainin 1600-luvun maalauksissa. Muita, mm. ylevän moduksia ovat kuvan pinta-alan sommitelmalliset keinot, kuten lintuperspektiivi ja sen tuottama pienuuden tunne valtavan maisemanäkymän edessä.

Populaari digitaalinen maisemakuvasto tarvitsee tutkimusta, koska Internetin aikakaudella se hypoteettisesti muokkaa ja viestii yksilön maisemakäsityksiä sekä -tunnekokemuksia. Nykyihmisen luontokokemus tapahtuu kasvavissa määrin digitaalisesti ja koneellistetusti. Mainoskuva tunteisiin vetoavana monitasoisena modusvirtana hyödyntää maisemataiteen historiasta tunnettuja kliseisiksi osoittautuneita maisematyyppejä. Esimerkiksi, Eedenmäinen brittiläinen puutarha ERDEM x H&M -malliston (2017) mainoksessa ja Dell-tietokoneen näytön tai TV:n automainosten videopätkien pittoreski sekä ylevä erämaa myyvät kliseisiin maisematyyppeihin kytkeytyvillä tunnesävyillä. Ne operoivat yleisellä, mutta yksilön tunnemaailmaan vetoavalla tasolla.

Tutkimuskysymyksiä ovat: (1.) Miten maisemamaalauksen historiassa toistuvat maisematyypit tunnemoduksineen käyttäytyvät ja muuntautuvat erityisesti digitalisaation myötä leviävässä virtuaalisessa maisemakuvastossa? (2.) Mitkä ovat usein inhimillisen vuorovaikutuksen psykologiaan kytkeytyvän dystooppis-utooppisen maisematunteen ikonografisen sekä ikonologisen tutkimuksen hyödyt kaupunkisuunnittelulle ja maisemasuojelujärjestelmälle, joka tapahtuu kasvavissa määrin urbaanien yksilöiden digitalisoituneessa elämismaailmassa? (3.) Miten digitaalisten maisemakuvastojen tunnemodusten tutkimus edistää ihmiselle monimuotoisemman luontoympäristön järkevää kehittämistä? Tarvitsemme kuitenkin näköalapaikkoja ja reaalisia luontokokemuksia altistuaksemme terveellisille mikrobikannoille, kuten monimuotoisille kasvilajeille (von Hertzen L., Hanski I. & Haahtela T. 2011).

Asiasanat: utooppisen maiseman topokset, maisematyyppi, värimodus, digitaalinen ja populaari maisemakuvasto

 

Maiseman tuntu

FM Laura Seesmeri, Maisemantutkimus, Turun yliopisto (lakapu[at]utu.fi)

Avaan esitelmässäni väitöskirjassani esiin tuomia kehollisuuden ja tunteiden osuutta paikkakokemuksessa ja edelleen kehitän näitä teemoja aluillaan olevien post doc -hankkeideni parissa. Väitösluvan saama käsikirjoitukseni Sauno itsellesi menneisyys käyttää affektien lähteinä muistitiedollista aineistoa saunomiskokemuksista ja saunaan liittyvää mainontaa. Molemmat aluilla olevat tutkimushankkeeni Elävä Suomenlinna ja Kaukaisin saari pureutuvat maisemakokemukseen, maiseman merkityksiin sekä vedenalaisen maiseman käsitteeseen. Ensin mainitun yhteydessä keskeiseksi nousee affektien selvittäminen haastatteluaineistoon perustuen sekä affektien osuus yhteisöllisessä paikan merkitysten muodostumisessa. Jälkimmäisessä hankkeessa törmäytän autoetnografisen maisemantutkimuksen parissa taidepohjaisia lähteitä ja metodeita. Esitelmälläni haluan herätellä keskustelua yksityisen ja yleisen suhteesta ja affektien ja kehollisuuden esiin lukemisesta erilaisten aineistojen parissa sekä taiteen mahdollisuuksista perinteisemmin rajatun tieteen rinnalla nostaa etnografian lähteiksi ja tulkinnan rinnalle taiteen eri puolia.

Asiasanat: maisema, autoetnografia, tieteen ja taiteen rajapinta, affekti, kehollisuus